Kouluvierailu

Unohtumatonta tassa viikossa on ollut kun veimme lauman poikia uimaan (ensi kerralla tyttoja). Veimme yksityiselle uima-altaalle lapset. Jasmina on erinomainen uinninopettaja ja han halusi opettaa lapsia uimaan. Kuitenkin lasten riemu veteen paastessa oli niin rajatonta, etta annoimme heidan rauhassa polskia. Lapset taalla paasevat hyvin harvoin uimaan, koska se on paikallisella tasolla kallista (1 e) ja taalla ei ole jarvia. Vesi oli kuitenkin kylmaa, joten lapset eivat kovin kauan pystyneet uimaan halustaan huolimatta.

Perjantaina 23.7 olin sopinut etta tapaan lastenkodin sosiaalityontekijan kello 7 matatuasemalla. Onneksi minun tuttuni vei minut asemalle ja odotti minun kanssani siella. Eniten kaupungissa inhoan matatu-asemia, koska siella pyorii hamarimmat tyypit. Lisaksi siella on paljon ihmisia, ja vaikeampaa huomata jos joku haluaa ryostaa sinut. Kuitenkin paasimme ajoissa matkaan kohti Nyeria. En tiennyt paikasta ja asiasta mitaan ennen torstaita, jolloin kuulin etta pitaa lahtea kouluvierailulle Nyeriin.

Matka kesti 7 tuntia, mutta johtui siita etta olimme ottaneet vaaran matatun, joka sitten odotti Nyerin asemalla monta tuntia. Meilla oli tuomisena suomalaisen koulun rahoittamia valineita, kuten hyppynaruja, palloja, pumppi ja muuta tarpeellista. Koulu, jossa oli jo 170 oppilasta, oli avattu vasta 6 kk sitten. Useat koulut taalla ovat sisaoppilaitoksia, ja muutenkin koulujarjestelma on peraisin englannilta.

Vierailu koululla oli mielenkiintoinen ja sain jalleen kerran pitaa puheen huonolla englannillani. Koulu sijaitsi pienessa kylassa, jossa aiheutin jarkytysta ja uteliaisuutta paikallisissa. Kun huristelin moottoripyoran kyydissa, ihmiset pysahtyivat tuijottamaan ja osoittelivat sormellaan. Yksi tytto alkoi itkemaan kun naki minut (hei kiitti!).

Koko paivan olin huolissani ehdinko ennen pimeaa takaisin nakuruun, silla pimean tultua ei kulje enaa matatut. Ja yopyminen vieraassa kaupungissa paikallisen sosiaalityontekijan kanssa ei ollut sellaista mita odottaisi innolla. Lisaksi en ollut syonyt mitaan koko paivana, en ollut osannut varautua niin etta olisin ottanut evaita. Ekaa kertaa paasin vessaan vasta kello 16 maissa, ja sekin oli reika lattiassa –vessa. Olen tosin jo alkanut tykastya sen tyyppisiin vessoihin. Kello 17 maissa ostin evasta, maitoa ja sipsia. Onneksi ehdittiin oikeaan matatuun, kiitos todella ystavallisen pikipiki-kuskin joka ajoi meita 10 km kylateita pitkin keskukseen. Matkalla en pelannyt enaa ehdinko Nakuruun vaan sita etta paasenko ikina Nakuruun enaa. Satoi kaatamalla, oli pilkkopimeaa ja tiet hyvin mutkaisia kallioteita, jonka varrella oli kaatuneita autoja. Kuitenkin hyvin selvittiin. Oli kylla kokemus.

Ostoksia ja ruokia

Tassa minun uteliaille ystaville kuvia, mita oon ostanut ja syonyt taalla.

Oma koti

Paasin muuttamaan tanaan vuokra-asuntoon Jasminan ja Jennin kanssa. Olen niin happyhappyjoyjoy. Miten vapaata kun on oma keittio, jaakaappi, mikro, televisio, olohuone, 2 vessaa ja suihkua seka parveke. Lisaksi mailman parhaimmat kamppikset. Lisaksi joku tulee pesemaan minun pyykit ja tiskaamaan astiat (10 e\kk). Aivan liian ihanaa.

Kisumu ja Kakamega

Keskiviikkona 14.7 halusimme lahtea aikaisin matkaan, jotta meilla olisi enemman aikaa viettaa Kisumussa. Olimme jo kello kuusi shuttle-asemalla. Shuttlet on matatuja, jotka menevat suoraan kohteensa pysahtymatta matkalla poimimaan asiakkaita. Kuitenkaan matatut ei lahde liikkellee ennen kuin ne ovat vahintaan taynna. Joten odottelimme sitten aamulla kolme tuntia asemalla, ennen kuin paastiin matkaan. Olipa hyva etta olimme ajoissa matkalla. :)

Matka kuoppaisia teita pitkin meni rattoisasti siihen asti kunnes poliisit jalleen kerran pysayttivat meidat. Mutta talla kertaa he myos pidattivat Jennin, jolla ei ollut turvavyota (yleensa kukaan ei pida turvavyota ja niita ei aina ole edes). Kenian poliisista kaikki tietavat sen verran, etta kannattaa pysya mahdollisimman kaukana. Onneksi Jenni onnistui puhumaan itsensa ulos tukalasta tilanteesta (ja jopa ilman sakkoja). Huh huh.

Kisumussa kaytiin ensimmaisena ihailemassa Lake Vicorian rantaa. Vedessa oli monia autoja saamassa pesuansa. Lisaksi vedessa ilakoi pienia poikia, ja naky oli koskettava. Tosin heidan iloansa oli auttamassa liimapullo nenan alla. Katulapsia nakyi muutenkin Kisumussa enemman.

Kisumussa kaytiin myos shoppailemassa oikeassa marketissa. Ei sellaisessa 5 nelion kokoisessa supermarketissa, jota Nakuru on pullollaan vaan ihan oikeassa marketissa. Sielta loytyi kaikkea mita voi kuvitella tarvitsevansa. Kavimme myos elokuvissa katsomassa Back Up Planin, romanttisen komedian. Liput maksoi sisaan 2 e per nena ja elokuva pyoritettiin meille. Illalla kaytiin tyttojen kanssa pirtelolla Laughing Buddhassa (Naurava Buddha) ja hopoteltiin tyttojen juttuja. Taaskin nauroin niin etta itkin samaan aikaan.

Torstaina lahdimme matkustamaan pohjoiseen kohti Kakamegaa. Kakamega on jo pienempi kaupunki, missa todellakin saimme viela tavallista enemman huomiota. Veimme tavaramme hotelliin ja lahdimme Kakamegan sademetsaan tutustumaan. Paastyamme sademetsan portille, arvelutti kylla lahtea ilman opasta kavelemaan keskelle metsaa. Varsinkin kun apinat hyppelivat ymparilla puissa. Halusin ehdottomasti nahda sademetsan, mutta pelkasin kaarmeita ja otokoita. Ja minulla oli mailman typerimmat vaatteet paella, ei yhtaan soveliaan sademetsaan. Naytin enemminkin silta etta olisin lomaltani sattumalta vain eksynyt sinne.

No onneksi kuitenkin saimme vuokrattua itsellemme oppaan ja kavelimme sademetsassa 3-4 tunnin ajan. Ensiksi kavimme tutustumassa vesiputoukseen ja sen jalkeen kavelimme kuivempaan osaa metsaan. Puut olivat todella vanhoja ja hienon nakoisia seka ymparilla olevat perhoset todella kauniita. Kakamegassa kaikki tytot (siis me nelja) yovyimme samassa huoneessa siskon pedissa. Matka oli ollut hauska ja vasyttava, joka karjistyi levottomaksi hihittelyksi illalla.

Perjantaina lahdimme aamusta takaisin Kisumuun pain. Koska olimme vasyneita, mutta meilla oli aikaa, menimme katsomaan Kisumussa Iron man 2. Oli hyva leffa. Perjantaina illasta olimme takaisin Nakurussa.

Lauantaiksi olimme suunnitelleet suuret yllatysjuhlat Marille, joka palaa takaisin Suomeen. Kuitenkin minun tehtavaksi lankesi Marin harhauttaminen niin, ettei han ehtisi kotiin koko paivana ennen iltaa. Paiva meni shoppailessa kankaita, teettaessa vaatteita (jouduin sitten itsellenikin tilaamaan afrikkalaisia vaatteita, toiv. tulee jotain kayttoa niille) ja vieraillessa ystavien luona. Olin ihan naatti sen paivan jalkeen, koska en ollut ehtinyt kunnolla syomaan. Mutta kylla kannatti, koska juhlat olivat onnistuneet. Paikalle tuli paljon Marin paikallisia ystavia ja ilta oli onnistunut. Tasta voi kiittaa vain Jennia, joka suunnitteli ja jarjesti kaiken. Jassu ja mina vain teimme mita sanottiin. :)