Viimeisia hetkia

Mombasan reissun jalkeen on tullut levahdettya ja elettya arkea taalla. Tyon puolesta on ollut paljon pienia asioita, joita pitanyt suorittaa loppuun ennen kuin tyot loppuu. Tyon imu vienyt mukanansa ja vapaa-ajallakin olen ollut toisessa projektissa mukana. Olen joutunut vain priorisoimaan asioita, on liian paljon kaikkea mita haluaisin tehda taalla, mutta aikaa ei ole kaikkeen.

Olen myos nahnyt ystaviani ja viettanyt heidan kanssaan aikaa. Olemme Jasmiinan kanssa iltaisin kokkailtu yhdessa. Halutaan kovasti viela oppia tekemaan pilauta, biriania, chapatia, samosia, ugalia ja skumavikia.

Tapasin myos sattumalta kaupungilla kolme suomalaista. Heti sain heista hyvia ystavia, vaikka hekin ovat pian lahdossa taalta Nakurusta. Mutta meilla onkin hyvaa aikaa yhdessa kayda tuliaisostoksilla. Eilisesta alkaen olen alkanut ostamaan tuliaisia. Eli lahto kotiinpaluusta on jo mielessa, vaikka sita ei viela haluaisikaan ajatella vaan keskittya taysipainoisesti taalla elamiseen.

Tulen kaipaamaan Keniasta:

• Aurinkoa
  
• Tanssimista (paikalliset osaa tanssia ja kaikkialla nakee sita).
  
• Ystaviani
  
• Lastenkodin lapsia
  
• Luontoa
  
• Edullista hintatasoa
  
• Ravintoloissa syomista
  
• Omaa siivoojaa
  
• Rentoutta, nothing works in Africa but everything works out.
  

 

En tule kaipaamaan:

• Torakoita
  
• Itikoita
  
• Itikkaverkkoa
  
• Katupoikia
  
• Sita etta ihmiset huutelevat valkoihoiseksi ja kohtelevat eri tavalla. Kaikki haluavat jotain.
  
• Korruptiota
  
• Huonokuntoisia teita.
  
• Liikennetta. Ihmettelen etten ole viela jaanyt auton alle taalla.
  

  
   

 

Lomailemassa Mombasassa ja Lamulla

Lahdimme tiistaina aamusta matkaamaan taksilla kohti Nairobia. Lahdimme saattamaan matkaan ystavaamme Jennia, joka palaa Suomen kamaralle. Nairobista olimme varanneet etukateen nuorten hostelling, lahella keskustaa. Tarkoituksenamme oli menna katsomaan orpoja elefantteja, mutta koska matka sinne olisi tullut suht kalliiksi, paatimme kiertaa Nairobin ostoskeskuksia. Kavimme illalla katsomassa Sex and the City 2:n. Oli hyva elokuva, nauroin paljon.

Hostelli, jossa yovyimme oli aika ankea. Siella ei ollut itikkaverkkoja, ikkunat oli auki, eika meilla ollut lakanoita. Hostellissa yopyi paljon paikallisia, joista yksi vaikutti hieman erikoiselta (luki aaneen raamattua ja heijasi paikoillaan). Lisaksi minun alapuolella nukkuvan naisen tyynylla viipelsi torakka. Kyselin Jasminalta, mita kaikkia otokoita voin sangysta saada ja mita yon aikana voi tapahtua (malariaitikat, torakat, petipunkit, varkaus, yms). Paattelin etta kuitenkin selvian noista kaikista, ja nukuin yoni hyvin, toisin kuin Jasmina.

Keskiviikko aamuna Jenni lahti lentokentalle ja me lahdimme Jasminan kanssa kohti Mombasaa. Matka Nairobista Mombasaan oli yllattavan pitka, ja saavuimme vasta illalla perille. Olin valmiiksi tulostanut netista eri paikkojen nahtavyyksia ja hostelleja. Otimme asemalta Tuktukin ja menimme Mombasa Backpackersiin yoksi. Hostelli sijaitsi rannalla, ostoskeskuksen takana. Hostelli oli itseasiassa kolmen miehen omistama asunto, jossa oli vapaassa kaytossa kaikki tilat. Talo oli todella hieno ja erittain edullinen (6 e per yo). Lisaksi siella yopyi paljon nuorta ja kansainvalista porukkaa. Tutuistuimme pariin australialaiseen, joiden kanssa vietimme torstain.

Torstai aamusta menimme tutustumaan Fort Jesukseen ja vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki oli mielenkiintoisen nakoinen ja siella olisi ollut paljon ostettavaa (kankaita), mutta kateisvarat loppuivat kesken. Iltapaivalla menimme uimaan mereen. Vesi oli lamminta ja hiekka valkeaa. Kallioita pitkin meni rapuja, joita kylla saikahdin. Illalla kavimme kiertamassa ostoskeskuksessa ja syomassa meksikolaista ruokaa. Ruoka oli erittain hyvaa, mutta kallista (6 e).

Perjantaina lahdimme kohti Lamua. Bussimatka oli erittain pomppuisa ja pitka (9 h). Taysin verrattavissa huvipuistolaitteisiin. Lamulle tullessa etsimme hotellia, mutta monet niista olivat aika kalliita ja heikkotasoisia. Kuitenkin lopulta loysimme ystavamme avustuksella yopaikan. Lauantaina vietimme aamun rannalla uiden ja nauttien auringosta. Matka rannalle kesti kavellen vajaan tunnin, mutta mahdollisuutena olisi ollut menna aasin, kamelin tai veneen kyydissa. Nautin paljon kavelemisesta, niin ei tullut koettua niita. Iltapaivalla lahdimme ranskalaisten ystaviemme kanssa veneajelulle, joka kiersi saarten ohitse. Leiriydyimme yhdelle rannalle, jossa merimiehet tekivat ison kokon ja laittoivat meille ruokaa. Erittain hyvaa kalaa, riisia kookosmaito-kastikkeessa.

Sunnuntaina nousimme aikaisin ja vaelsimme rannalle. Matkalla kerasin simpukoita tuliaiseksi aidille. Meressa uiminen oli aivan ihanaa. Ottaessa aurinkoa, tuli hennatatuoija tekemaan meille hennoja. Innostuin vahan liikaa ja nyt minulla on hennatatuoinnit kadessa, jalassa ja niskassa. Kiersimme vahan shoppailemassa, ostin muutamat hopeakorut itselleni. Korut ei olleet kalliita, mutta tarjonta oli aika vahaista.

Maanantaina lahdimme aikaisin takaisin kohti Mombasaa. Matka eteni nopeasti, mutta oli todella pomppuista. Meidan vieruskaveri oksensi matkan ajan. Mombasaan paastyamme vaihdoimme bussia paastaksemme kotiin Nakuruun. Mombasan bussiasema illalla ei ole kovin miellyttava paikka, ainakaan valkoihoiselle. Saa taatusti mielenkiintoisia ehdotuksia.

Matka kesti tosi kauan, ja olimme tosi vasyneita kun vihdoin paastiin kotiin. Ihana paasta suihkuun ja omaan sankyyn. Home sweet home. Ja takaisin arkeen. Kunhan vain aanestyspaiva ja sen jalkeiset paivat sujuisivat rauhallisesti.

Kouluvierailu

Unohtumatonta tassa viikossa on ollut kun veimme lauman poikia uimaan (ensi kerralla tyttoja). Veimme yksityiselle uima-altaalle lapset. Jasmina on erinomainen uinninopettaja ja han halusi opettaa lapsia uimaan. Kuitenkin lasten riemu veteen paastessa oli niin rajatonta, etta annoimme heidan rauhassa polskia. Lapset taalla paasevat hyvin harvoin uimaan, koska se on paikallisella tasolla kallista (1 e) ja taalla ei ole jarvia. Vesi oli kuitenkin kylmaa, joten lapset eivat kovin kauan pystyneet uimaan halustaan huolimatta.

Perjantaina 23.7 olin sopinut etta tapaan lastenkodin sosiaalityontekijan kello 7 matatuasemalla. Onneksi minun tuttuni vei minut asemalle ja odotti minun kanssani siella. Eniten kaupungissa inhoan matatu-asemia, koska siella pyorii hamarimmat tyypit. Lisaksi siella on paljon ihmisia, ja vaikeampaa huomata jos joku haluaa ryostaa sinut. Kuitenkin paasimme ajoissa matkaan kohti Nyeria. En tiennyt paikasta ja asiasta mitaan ennen torstaita, jolloin kuulin etta pitaa lahtea kouluvierailulle Nyeriin.

Matka kesti 7 tuntia, mutta johtui siita etta olimme ottaneet vaaran matatun, joka sitten odotti Nyerin asemalla monta tuntia. Meilla oli tuomisena suomalaisen koulun rahoittamia valineita, kuten hyppynaruja, palloja, pumppi ja muuta tarpeellista. Koulu, jossa oli jo 170 oppilasta, oli avattu vasta 6 kk sitten. Useat koulut taalla ovat sisaoppilaitoksia, ja muutenkin koulujarjestelma on peraisin englannilta.

Vierailu koululla oli mielenkiintoinen ja sain jalleen kerran pitaa puheen huonolla englannillani. Koulu sijaitsi pienessa kylassa, jossa aiheutin jarkytysta ja uteliaisuutta paikallisissa. Kun huristelin moottoripyoran kyydissa, ihmiset pysahtyivat tuijottamaan ja osoittelivat sormellaan. Yksi tytto alkoi itkemaan kun naki minut (hei kiitti!).

Koko paivan olin huolissani ehdinko ennen pimeaa takaisin nakuruun, silla pimean tultua ei kulje enaa matatut. Ja yopyminen vieraassa kaupungissa paikallisen sosiaalityontekijan kanssa ei ollut sellaista mita odottaisi innolla. Lisaksi en ollut syonyt mitaan koko paivana, en ollut osannut varautua niin etta olisin ottanut evaita. Ekaa kertaa paasin vessaan vasta kello 16 maissa, ja sekin oli reika lattiassa –vessa. Olen tosin jo alkanut tykastya sen tyyppisiin vessoihin. Kello 17 maissa ostin evasta, maitoa ja sipsia. Onneksi ehdittiin oikeaan matatuun, kiitos todella ystavallisen pikipiki-kuskin joka ajoi meita 10 km kylateita pitkin keskukseen. Matkalla en pelannyt enaa ehdinko Nakuruun vaan sita etta paasenko ikina Nakuruun enaa. Satoi kaatamalla, oli pilkkopimeaa ja tiet hyvin mutkaisia kallioteita, jonka varrella oli kaatuneita autoja. Kuitenkin hyvin selvittiin. Oli kylla kokemus.

Ostoksia ja ruokia

Tassa minun uteliaille ystaville kuvia, mita oon ostanut ja syonyt taalla.

Oma koti

Paasin muuttamaan tanaan vuokra-asuntoon Jasminan ja Jennin kanssa. Olen niin happyhappyjoyjoy. Miten vapaata kun on oma keittio, jaakaappi, mikro, televisio, olohuone, 2 vessaa ja suihkua seka parveke. Lisaksi mailman parhaimmat kamppikset. Lisaksi joku tulee pesemaan minun pyykit ja tiskaamaan astiat (10 e\kk). Aivan liian ihanaa.

Kisumu ja Kakamega

Keskiviikkona 14.7 halusimme lahtea aikaisin matkaan, jotta meilla olisi enemman aikaa viettaa Kisumussa. Olimme jo kello kuusi shuttle-asemalla. Shuttlet on matatuja, jotka menevat suoraan kohteensa pysahtymatta matkalla poimimaan asiakkaita. Kuitenkaan matatut ei lahde liikkellee ennen kuin ne ovat vahintaan taynna. Joten odottelimme sitten aamulla kolme tuntia asemalla, ennen kuin paastiin matkaan. Olipa hyva etta olimme ajoissa matkalla. :)

Matka kuoppaisia teita pitkin meni rattoisasti siihen asti kunnes poliisit jalleen kerran pysayttivat meidat. Mutta talla kertaa he myos pidattivat Jennin, jolla ei ollut turvavyota (yleensa kukaan ei pida turvavyota ja niita ei aina ole edes). Kenian poliisista kaikki tietavat sen verran, etta kannattaa pysya mahdollisimman kaukana. Onneksi Jenni onnistui puhumaan itsensa ulos tukalasta tilanteesta (ja jopa ilman sakkoja). Huh huh.

Kisumussa kaytiin ensimmaisena ihailemassa Lake Vicorian rantaa. Vedessa oli monia autoja saamassa pesuansa. Lisaksi vedessa ilakoi pienia poikia, ja naky oli koskettava. Tosin heidan iloansa oli auttamassa liimapullo nenan alla. Katulapsia nakyi muutenkin Kisumussa enemman.

Kisumussa kaytiin myos shoppailemassa oikeassa marketissa. Ei sellaisessa 5 nelion kokoisessa supermarketissa, jota Nakuru on pullollaan vaan ihan oikeassa marketissa. Sielta loytyi kaikkea mita voi kuvitella tarvitsevansa. Kavimme myos elokuvissa katsomassa Back Up Planin, romanttisen komedian. Liput maksoi sisaan 2 e per nena ja elokuva pyoritettiin meille. Illalla kaytiin tyttojen kanssa pirtelolla Laughing Buddhassa (Naurava Buddha) ja hopoteltiin tyttojen juttuja. Taaskin nauroin niin etta itkin samaan aikaan.

Torstaina lahdimme matkustamaan pohjoiseen kohti Kakamegaa. Kakamega on jo pienempi kaupunki, missa todellakin saimme viela tavallista enemman huomiota. Veimme tavaramme hotelliin ja lahdimme Kakamegan sademetsaan tutustumaan. Paastyamme sademetsan portille, arvelutti kylla lahtea ilman opasta kavelemaan keskelle metsaa. Varsinkin kun apinat hyppelivat ymparilla puissa. Halusin ehdottomasti nahda sademetsan, mutta pelkasin kaarmeita ja otokoita. Ja minulla oli mailman typerimmat vaatteet paella, ei yhtaan soveliaan sademetsaan. Naytin enemminkin silta etta olisin lomaltani sattumalta vain eksynyt sinne.

No onneksi kuitenkin saimme vuokrattua itsellemme oppaan ja kavelimme sademetsassa 3-4 tunnin ajan. Ensiksi kavimme tutustumassa vesiputoukseen ja sen jalkeen kavelimme kuivempaan osaa metsaan. Puut olivat todella vanhoja ja hienon nakoisia seka ymparilla olevat perhoset todella kauniita. Kakamegassa kaikki tytot (siis me nelja) yovyimme samassa huoneessa siskon pedissa. Matka oli ollut hauska ja vasyttava, joka karjistyi levottomaksi hihittelyksi illalla.

Perjantaina lahdimme aamusta takaisin Kisumuun pain. Koska olimme vasyneita, mutta meilla oli aikaa, menimme katsomaan Kisumussa Iron man 2. Oli hyva leffa. Perjantaina illasta olimme takaisin Nakurussa.

Lauantaiksi olimme suunnitelleet suuret yllatysjuhlat Marille, joka palaa takaisin Suomeen. Kuitenkin minun tehtavaksi lankesi Marin harhauttaminen niin, ettei han ehtisi kotiin koko paivana ennen iltaa. Paiva meni shoppailessa kankaita, teettaessa vaatteita (jouduin sitten itsellenikin tilaamaan afrikkalaisia vaatteita, toiv. tulee jotain kayttoa niille) ja vieraillessa ystavien luona. Olin ihan naatti sen paivan jalkeen, koska en ollut ehtinyt kunnolla syomaan. Mutta kylla kannatti, koska juhlat olivat onnistuneet. Paikalle tuli paljon Marin paikallisia ystavia ja ilta oli onnistunut. Tasta voi kiittaa vain Jennia, joka suunnitteli ja jarjesti kaiken. Jassu ja mina vain teimme mita sanottiin. :)

Masai Mara

Masai Mara on Kenian suurimpia nahtavyyksia. Heina-elokuussa elaimet joukoittain kulkevat alueen lapi vaeltaakseen Tansanian puolelle. Alueella on mahdollisuus nahda melkein kaikki mahdolliset elaimet isoissa laumoissa kauniissa maisemissa. Siita lahtien kun olen Keniaan tullut, olemme suunnitelleet porukalla menevamme Masai Maralle kolmen paivan reissulle.

Matkaan lahdimme perjantai aamusta, ja saavuimme alueelle iltapaivalla. Majoittuimme kahden hengen telttoihin ja suuntasimme heti pienelle ajelulle. Meidan oman porukamme lisaksi autossa oli kanadalainen ja kaksi amerikkalaista miesta seka kenialainen nainen. Illalla soimme yhdessa ulkona, kuuntelimme kun kanadalainen soitti kitaraansa ja pelasimme korttia.Lauantai aamusta aikaisin lahdimme ajelemaan. Nain muun muassa leijonia, virtahepoja, elefantteja, zeeproja, gnuita, gaselleja, pahkasikoja, strutseja. Todella paljon, myos luonto siella on erilaista ja hyvin kaunista.

Paivan ajelun jalkeen kavimme tutustumassa alueella sijaitsevassa Masai-kylassa. Kylan miehet ja naiset esittivat omat tanssinsa, kertoivat talon rakentamisesta (naiset tekevat ne lehman ulosteesta), nayttivat talonsa ja tilansa seka kertoivat elamastansa. Esimerkiksi, mita korkeammalle poika hyppaa sita vahemman hanen taytyy maksaa morsiamestaan. Mielenkiintoista myos, etta poikien aikuistumisriittiin kuuluu leijonan metsastys.

Sunnuntai aamusta kavimme viela pienen kierroksen alueella, jonka jalkeen lahdimme takaisin pomppuisia teita kohti Nakurua. Matkan aikana rengas puhkesi kaksi kertaa. Onneksi ohikulkijat tulivat auttamaan ja ihmettelemaan.

Lisaa tietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Masai_mara

Thomson’s Falls

Keskiviikkona 6.7 lahdimme aamusta Marin kanssa kohti Nyahururua. Alunperin oli tarkoitus lahtea jo tiistaina, mutta koska tiistai paiva venyi liian pitkaksi katulasten tapahtumassa, piti lahtoa siirtaa. Yleensa ei ole turvallista liikkua pimean tultua jalkaisin, eli kello 19 jalkeen . Nyahururu on pieni noin 23 000 ihmisen kaupunki, jossa sijaitsee Kenian suurin vesiputous Thomson's Falls.

Vesiputouksella sijaitsevassa ravintolassa kavimme syomassa herkullista ruokaa ja sen jalkeen kipusimme kallioita pitkin ihan alas vesiputouksen aarelle. Oli ihana seikkailla: liaanien avulla, kivilla hyppien. Alhaalla ollessamme istuimme isolla kivella ja kilpailimme kumpi saa puhallettua isomman kuplan purukumista. Kiipeilessamme ylos, kohtasimme kouluryhman. Opettajat pyysivat saada ottaa meista kuvan. Paivan lopuksi shoppailimme kojuissa. Alan vahitellen oppimaan tinkaamisen jalon taidon…

Street boys

On tullutkin pidempi vali tahan kirjoittelemiseen. Syyna on pelkastaan tekniset ongelmat. Lappari hajosi, ilmeisesti kuumui liikaa. Sen vuoksi en ole paassyt kirjoittelemaan. Harmikseni menetin myos melkein kaikki valokuvat. :( Samoin puhelimenikin hajosi, joten minulla ei ole kovinkaan paljon onnea teknisten vempeleiden kanssa.

Paivat ovat kuluneet hyvin nopeasti, on paljon tehtavaa. Kun lahdin Afrikkaan, odotin leppoista meininkia. Mutta olen ollut tavallista kiireisempi. Tosin verrattuna paikallisiin jotka tekee ymparipyoreita paivia pienella palkalla, minulla on hyvin leppoisat oltavat.

Ystavani Mari on asunut Nakurussa jo viisi kuukautta. Han on tutustunut moniin eri sosiaalialan paikkoihin taalla. Talla hetkella han on vapaaehtoisena Rondassa (slummialue), missa on tana kevaana perustettu koulu katulapsille. Erityisesti pojille. Koulutus on ilmaista Keniassa, mutta silti taytyy maksaa kouluvaatteet, kirjat, ruoat ja niin edelleen. Joillakin vanhemmilla ei ole varaa tahan, johtuen yksinhuoltajuudesta, sairauksista ja alhaisesta tulotasosta. Tama koulu on ilmainen ja tarjoaa myos ilmaisen ruoan. Olen kaynyt tutustumassa koulussa ja olen ollut hyvin vaikuttunut. Koulussa on talla hetkella parikymmenta poikaa, jotka ovat ialtaan 7-17 –vuotiaita. Suurin osa harjoittelee viela kirjoittamista, lukemista ja laskemista. Heidan harjoitukset ovat alkeellisia, kuten kynan kayton opettelua. Jotkut pojista eivat ole koskaan aikaisemmin olleet koulussa.

Olen siis jonkin verran ollut tekemisissa taman koulun kanssa ja yritan mahdollisuuksien mukaan osallistua heidan toimintaansa. Heilla oli yhteistyo-tapahtuma tansanialaisen katulasten koulun kanssa, joka oli hollantilaisten tukema. Yhtena paivana kokoonnuttiin tyopajoille, joissa kasiteltiin katulasten asioita, ja yritettiin voimaannuttaa seka ohjata nuoria oikeaan suuntaan. Tyopajojen jalkeen ajettiin matatulla toiselle slummialueelle, jossa nama nuoret saivat esiintya kadulla musiikin saestamana. Paikalle tuli paljon katsojia ja tunnelma oli ihan mieleton. Onneksi minulla on videota paikalta, ehka myohemmin saan ladattuna ne nettiin. Nuoret olivat erittain hyvia tanssijoita ja akrobaatteja. Pojat olivat niin ylpeita itsestansa. Unohtumaton kokemus.

LAKE NAKURU

Lauantaiaamusta (kello 7) lähdimme tutustumaan lähimpään luonnonpuistoon eli Lake Nakuruun. Kiersimme kuuden tunnin ajan safariautolla ihastellen eläimiä ja maisemia.

HELL’S GATE

Perjantai aamuna lähdimme tyttöporukalla (Mari, Jenni, Riikka, Jasmina ja minä sekä paikallinen Jane) matkaan kohti Hell’s gate:a. Oppaana reissussa oli Moses. Matkasimme paikallisittain kahdella matatulla eli minibussilla. Hell’s gate sijaitsee Naivashassa, jonne on Nakurusta muutaman tunnin matka. Matatulla matkustaminen oli sinänsä mielenkiintoista, koska se oli ihan täpösenään täynnä ihmisiä. Jotkut ihmiset roikkuivat jopa auton ulkopuolella. Lisäksi matatuissa on ulkona tai sisällä sloganeita, kuten ’God is able’ tai ’Love is pain’. Joissakin matatuissa on musiikit isolla tai hyvin järkyttävät ledi-valot.

Päästyämme oikealle pysäkille talsimme hyvin pölyistä tietä 1,5 km Hell’s Gate:n portille. Portilla meitä kohtasi tyypillinen ongelma, eli meiltä pyydettiin enemmän rahaa kuin oikea lipun hinta on. Siinä vaiheessa kun on matkustanut kuoppaisia teitä, ei ole järkevää jättää leikkiä sikseen muutaman dollarin tähden. Vuokrasimme pyörät, jotka olivat huonokuntoisimpia mitä olen nähnyt. Kuitenkin pyörät lähes toimivat.

Pyöräillessämme luonnonpuistossa näimme zeeproja, antilooppeja, lintuja ja mahdollisesti jopa leijonan (sillä tosin oli sarvet, mutta se silti voi olla..). Joten 8 kilometrin matka taittui ihan yllättävän nopeasti. Toisin kuin Janella, joka ei ollut pitkään aikaan pyöräillyt ja kaatuili useasti.

Päästyämme perille söimme eväitä (mehua ja keksejä), jonka jälkeen lähdimme valtamaan kallioisiin maisemiin. En ollut ennalta varautunut kiipeilyyn, joka oli kyllä jännittävää ja hauskaa. Maisemat oli erittäin hienot ja opas osasi hyvin neuvoa kiipeilemään. Hell’s kitchenissä oli kuumia lähteitä. Kallioita pitkin virtasi kuumaa ja kirkasta vettä.

Reilun tunnin vaeltamisen jälkeen lähdimme takaisin päin, auringon laskiessa pyöräilimme pois. Portilla saimme kyydin koululaisbussilta. Valitettavasti päivä meni turhan nopeasti.

Babies

Yleensä aloitan päiväni lastenkodilla menemällä vauvalaan yhdeksän maissa ja auttamalla vaatteiden pukemisessa. Vauvoja on 7, joista nuorin on kahden kuukauden ikäinen ja muut alle kahden vuoden. Yleensä aamulla kun menen vauvalaan, kaikki lapset hihkuvat ja huutavat 'wewe' (=sinä) ja heiluttavat käsiänsä. He kaikki haluaisivat päästä syliin. Kuvassa sylissäni on Collins, joka tykkää vain istua sylissä. Pukemisen jälkeen otetaan vauvat mukaan ja mennään leikkihuoneeseen muiden leikki-ikäisten kanssa.

Afrikan lapsen päivä

Täällä sitä nyt ollaan - huh huh!

Kohta viikko asusteltu jo Nakurussa, miten nopeasti ja leppoisasti aika meneekään täällä! Lähdin matkaan toisen suomalaisen vapaaehtoisen Jasminan kanssa keskiviikkona ja Nairobiin saavuimme torstai-aamuna.

Nairobissa ihmiset kaduilla näyttivät hyvin länsimaisilta ja kauniilta. Meitä oli lentokentällä hakemassa sovittu kuljettaja joka ajoi meidät Nakuruun. Matka kesti noin reilu kolme tuntia Kenian isointa tietä pitkin, joka on myös maan vaarallisin tie (= tapahtuu eniten liikenneonnettomuuksia). Matkan varrella näimme antilooppeja ja muita eläimiä kulkemassa niityillä. Poliisit pysäyttivät matkan aikana, ja keskustelua käytiin siitä onko kuljettajallamme aidot ajoluvat vai ei.Matkan aikana näimme myös hökkeliasutusta eli slummialuetta. Yritän myöhemmin päiväsaikaan päästä näkemään slummialuetta turvallisessa seurassa.

Pääsimme perille hotellille, jossa meitä odotti Jenni. Jätimme tavaramme huoneeseen ja lähdimme suoraan tutustumaan Arap Moin –lastenkodille. Kävelymatka hotellilta lastenkodille kestää noin puolisen tuntia. Tiet täällä ovat aika roskaisia ja huonokuntoisia. Teillä näkee vapaasti vaeltavia elämiä, muun muassa lehmiä ja vuohia. Yleensä jossain aina poltetaan roskia, mutta hajuun tottuu nopeasti. Tiekuvassa näkyy paljon bodaboda (=pyöräkyyti) ja bikibiki (=moottoripyörä) -kuskeja. Kadun varsissa on pieniä myyntikojuja, joissa myydään hedelmiä, vaatteita ja muuta sellaista.

Lastenkodille tullessa Josfat, lastenkodin portinvartija tervehtii aina iloisesti. Lapset juoksevat vastaan ja tarttuvat käsistä kiinni ja yrittävät kiivetä syliin. Lapset myös kilpailevat etuoikeudestaan päästä syliin. Lastenkodilla on lapsia noin 150-200. Lapsista on hauskaa tulla koskettamaan ihoa ja hiuksia.

Lastenkodille tutustumisen jälkeen lähdimme yhdessä syömään porukalla. Tutustun myös Mariin ja englantilaiseen Shadiin. Käymme syömässä ravintolassa, jossa menussa on tarjolla muun muassa hampurilaisia, kanaa, lihaa, wrappia, riisiä ja perunoita. Kaikki ruokavaihtoehdot ovat aika rasvaisen oloisia. Ilmeisesti kasvisruoissa on muutenkin suurempi ruokamyrkytyksen riski. Annokset maksavat keskimäärin noin 2-3 euroa.

Ensimmäisenä iltana nukkumaan kello 18, heti kun aurinko laskeutui. Illalla ei voi enää kello 19 jälkeen liikkua missään, eli tarvittaessa pitää ottaa taksi jos haluaa jonnekin mennä. Ulkoa kuuluu musiikkia kello 01–02 asti yöllä.

Viikonlopun vietämme tutustuen kaupunkiin porukalla. Teemme jo pieniä ostoksia (ensimmäiset rihkamakorvikset ostettu). Käymme seuraamassa Cafe Guavassa jalkapallopelejä ja vietämme aikaa yhdessä porukalla (Shadi, Jasmin, Jenni, Mari ja minä). Meillä on ollut ihan hulvattoman hauskaa porukalla.

Marilla, Jennillä ja Shadilla on vuokrattuna asunto, jossa jokaisella on oma makuuhuone ja yhteisenä keittiö, olohuone ja parveke. Siellä on mukava viettää aikaa; on tilaa ja voi laittaa myös ruokaa. Huonona puolena on nyt ilmennyt torakat! Nyt olen ensimmäistä kertaa nähnyt torakoita, yhden yön aikana jopa neljä!

Shadi sai maanantaina huonoja uutisia kotimaastaan. Hänen neljä ystäväänsä olivat joutuneet vakavaan auto-onnettomuuteen. Shadi päätti lähteä takaisin kotiin, ja vietimme päivän yhdessä heittäen hyvästejä ja pakatessa hänen tavaroitaan. Tosi iso harmi, meillä oli niin hauskaa yhdessä ja oli suunnitelmana lähteä ensi viikolla Masai Maraan safarille kolmeksi päiväksi.

Paikallisilla on menossa talvikausi, lämpötilat ovat siinä 20 asteen paikkeilla. Useat kulkevat pitkähihaisissa ja jopa takki päällä. Täällä on kostean kuuma koko ajan. Suihkussa käynti on aika turhaa, koska pian on taas pölyssä ja hiessä.

Show me the money!

Tässä sitä sitten on - Kenian shillingejä! Euro on noin 100 shillingiä eli kerrankin minullakin on iso tukku rahaa. Hauskan näköisiä rahoja, norsuja ja kirahveja.

Siitä se idea sitten lähti...

Elämän parhaat asiat voivat tapahtua yllättäen. Ilman että asioita on suunnitellut ja haaveillut ikänsä. Ehkäpä käykin niin, että mikäli liikaa suunnittelee, tulee helpommin muutoksia ja pettymyksiä. Toivon todella, että matkani onnistuu hyvin ja osoittautuu ikimuistoiseksi ja antoisaksi kokemukseksi. (Varmasti on ikimuistoinen, mutta toivottavasti positiivisessa mielessä).

Mutta menen asioiden edelle, koska minun pitäisi aloittaa siitä, mistä idea matkaani syntyi. Kaikki lähti niin pienestä asiasta, kuin televisio-ohjelmasta joka kertoi lastenkodin toiminnasta Keniassa. Ohjelma kosketti minua niin paljon, että hain tietoa vapaaehtoistyöstä ja Afrikasta. Otin sähköpostitse yhteyttä järjestöön, josta ehdotettiinkin että pääsisin jopa tänä kesänä heille töihin. Tulipa yllättäen! Tulipa kiire alkaa hoitamaan asioita! Mahdollisuutta tarjottaessa, on tartuttava siihen. Toisaalta eipä tule aikaa keksiä tekosyitä matkan perumiselle.

Tärkeimmät ja kiireellisimmät asiat ovat olleet tietysti rokotus- ja lääkeasiat sekä virkavapaan saaminen töistä. Tällä hetkellä olen saanut jo keltakuume-, polio-, aivokalvontulehdus-, lavantauti-, kolera- sekä hepatiitti a ja b -rokotteet. Mitään sivuoireita ei ole rokotuksista vielä tullut, jos ei oteta huomioon innostuneisuutta. Sitä ei kyllä oltu mainittu mahdollisissa haittavaikutuksissa. Ehkä se onkin rokotteiden hyötyvaikutus? Malarialääkitys pitää aloittaa sitten ennen matkaan lähtöä. Olen kuullut mielettömiä (tietysti tosi) tarinoita malarialääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista. Kuten kaljuuntuminen ja harhaisuus. Ihan jännää nähdä mitkä vaikutukset lääkkeellä on minuun. Harhaisuus kaljuuntumisesta?