Perjantai aamuna lähdimme tyttöporukalla (Mari, Jenni, Riikka, Jasmina ja minä sekä paikallinen Jane) matkaan kohti Hell’s gate:a. Oppaana reissussa oli Moses. Matkasimme paikallisittain kahdella matatulla eli minibussilla. Hell’s gate sijaitsee Naivashassa, jonne on Nakurusta muutaman tunnin matka. Matatulla matkustaminen oli sinänsä mielenkiintoista, koska se oli ihan täpösenään täynnä ihmisiä. Jotkut ihmiset roikkuivat jopa auton ulkopuolella. Lisäksi matatuissa on ulkona tai sisällä sloganeita, kuten ’God is able’ tai ’Love is pain’. Joissakin matatuissa on musiikit isolla tai hyvin järkyttävät ledi-valot.
Päästyämme oikealle pysäkille talsimme hyvin pölyistä tietä 1,5 km Hell’s Gate:n portille. Portilla meitä kohtasi tyypillinen ongelma, eli meiltä pyydettiin enemmän rahaa kuin oikea lipun hinta on. Siinä vaiheessa kun on matkustanut kuoppaisia teitä, ei ole järkevää jättää leikkiä sikseen muutaman dollarin tähden. Vuokrasimme pyörät, jotka olivat huonokuntoisimpia mitä olen nähnyt. Kuitenkin pyörät lähes toimivat.
Pyöräillessämme luonnonpuistossa näimme zeeproja, antilooppeja, lintuja ja mahdollisesti jopa leijonan (sillä tosin oli sarvet, mutta se silti voi olla..). Joten 8 kilometrin matka taittui ihan yllättävän nopeasti. Toisin kuin Janella, joka ei ollut pitkään aikaan pyöräillyt ja kaatuili useasti.
Päästyämme perille söimme eväitä (mehua ja keksejä), jonka jälkeen lähdimme valtamaan kallioisiin maisemiin. En ollut ennalta varautunut kiipeilyyn, joka oli kyllä jännittävää ja hauskaa. Maisemat oli erittäin hienot ja opas osasi hyvin neuvoa kiipeilemään. Hell’s kitchenissä oli kuumia lähteitä. Kallioita pitkin virtasi kuumaa ja kirkasta vettä.
Reilun tunnin vaeltamisen jälkeen lähdimme takaisin päin, auringon laskiessa pyöräilimme pois. Portilla saimme kyydin koululaisbussilta. Valitettavasti päivä meni turhan nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti