13.8.2010

Viimeisia hetkia

Mombasan reissun jalkeen on tullut levahdettya ja elettya arkea taalla. Tyon puolesta on ollut paljon pienia asioita, joita pitanyt suorittaa loppuun ennen kuin tyot loppuu. Tyon imu vienyt mukanansa ja vapaa-ajallakin olen ollut toisessa projektissa mukana. Olen joutunut vain priorisoimaan asioita, on liian paljon kaikkea mita haluaisin tehda taalla, mutta aikaa ei ole kaikkeen.

Olen myos nahnyt ystaviani ja viettanyt heidan kanssaan aikaa. Olemme Jasmiinan kanssa iltaisin kokkailtu yhdessa. Halutaan kovasti viela oppia tekemaan pilauta, biriania, chapatia, samosia, ugalia ja skumavikia.

Tapasin myos sattumalta kaupungilla kolme suomalaista. Heti sain heista hyvia ystavia, vaikka hekin ovat pian lahdossa taalta Nakurusta. Mutta meilla onkin hyvaa aikaa yhdessa kayda tuliaisostoksilla. Eilisesta alkaen olen alkanut ostamaan tuliaisia. Eli lahto kotiinpaluusta on jo mielessa, vaikka sita ei viela haluaisikaan ajatella vaan keskittya taysipainoisesti taalla elamiseen.

Tulen kaipaamaan Keniasta:

  • Aurinkoa
  • Tanssimista (paikalliset osaa tanssia ja kaikkialla nakee sita).
  • Ystaviani
  • Lastenkodin lapsia
  • Luontoa
  • Edullista hintatasoa
  • Ravintoloissa syomista
  • Omaa siivoojaa
  • Rentoutta, nothing works in Africa but everything works out.


 

En tule kaipaamaan:

  • Torakoita
  • Itikoita
  • Itikkaverkkoa
  • Katupoikia
  • Sita etta ihmiset huutelevat valkoihoiseksi ja kohtelevat eri tavalla. Kaikki haluavat jotain.
  • Korruptiota
  • Huonokuntoisia teita.
  • Liikennetta. Ihmettelen etten ole viela jaanyt auton alle taalla.


     


 

3.8.2010

Lomailemassa Mombasassa ja Lamulla



Lahdimme tiistaina aamusta matkaamaan taksilla kohti Nairobia. Lahdimme saattamaan matkaan ystavaamme Jennia, joka palaa Suomen kamaralle. Nairobista olimme varanneet etukateen nuorten hostelling, lahella keskustaa. Tarkoituksenamme oli menna katsomaan orpoja elefantteja, mutta koska matka sinne olisi tullut suht kalliiksi, paatimme kiertaa Nairobin ostoskeskuksia. Kavimme illalla katsomassa Sex and the City 2:n. Oli hyva elokuva, nauroin paljon.




Hostelli, jossa yovyimme oli aika ankea. Siella ei ollut itikkaverkkoja, ikkunat oli auki, eika meilla ollut lakanoita. Hostellissa yopyi paljon paikallisia, joista yksi vaikutti hieman erikoiselta (luki aaneen raamattua ja heijasi paikoillaan). Lisaksi minun alapuolella nukkuvan naisen tyynylla viipelsi torakka. Kyselin Jasminalta, mita kaikkia otokoita voin sangysta saada ja mita yon aikana voi tapahtua (malariaitikat, torakat, petipunkit, varkaus, yms). Paattelin etta kuitenkin selvian noista kaikista, ja nukuin yoni hyvin, toisin kuin Jasmina.




Keskiviikko aamuna Jenni lahti lentokentalle ja me lahdimme Jasminan kanssa kohti Mombasaa. Matka Nairobista Mombasaan oli yllattavan pitka, ja saavuimme vasta illalla perille. Olin valmiiksi tulostanut netista eri paikkojen nahtavyyksia ja hostelleja. Otimme asemalta Tuktukin ja menimme Mombasa Backpackersiin yoksi. Hostelli sijaitsi rannalla, ostoskeskuksen takana. Hostelli oli itseasiassa kolmen miehen omistama asunto, jossa oli vapaassa kaytossa kaikki tilat. Talo oli todella hieno ja erittain edullinen (6 e per yo). Lisaksi siella yopyi paljon nuorta ja kansainvalista porukkaa. Tutuistuimme pariin australialaiseen, joiden kanssa vietimme torstain.




Torstai aamusta menimme tutustumaan Fort Jesukseen ja vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki oli mielenkiintoisen nakoinen ja siella olisi ollut paljon ostettavaa (kankaita), mutta kateisvarat loppuivat kesken. Iltapaivalla menimme uimaan mereen. Vesi oli lamminta ja hiekka valkeaa. Kallioita pitkin meni rapuja, joita kylla saikahdin. Illalla kavimme kiertamassa ostoskeskuksessa ja syomassa meksikolaista ruokaa. Ruoka oli erittain hyvaa, mutta kallista (6 e).

Perjantaina lahdimme kohti Lamua. Bussimatka oli erittain pomppuisa ja pitka (9 h). Taysin verrattavissa huvipuistolaitteisiin. Lamulle tullessa etsimme hotellia, mutta monet niista olivat aika kalliita ja heikkotasoisia. Kuitenkin lopulta loysimme ystavamme avustuksella yopaikan. Lauantaina vietimme aamun rannalla uiden ja nauttien auringosta. Matka rannalle kesti kavellen vajaan tunnin, mutta mahdollisuutena olisi ollut menna aasin, kamelin tai veneen kyydissa. Nautin paljon kavelemisesta, niin ei tullut koettua niita. Iltapaivalla lahdimme ranskalaisten ystaviemme kanssa veneajelulle, joka kiersi saarten ohitse. Leiriydyimme yhdelle rannalle, jossa merimiehet tekivat ison kokon ja laittoivat meille ruokaa. Erittain hyvaa kalaa, riisia kookosmaito-kastikkeessa.




Sunnuntaina nousimme aikaisin ja vaelsimme rannalle. Matkalla kerasin simpukoita tuliaiseksi aidille. Meressa uiminen oli aivan ihanaa. Ottaessa aurinkoa, tuli hennatatuoija tekemaan meille hennoja. Innostuin vahan liikaa ja nyt minulla on hennatatuoinnit kadessa, jalassa ja niskassa. Kiersimme vahan shoppailemassa, ostin muutamat hopeakorut itselleni. Korut ei olleet kalliita, mutta tarjonta oli aika vahaista.




Maanantaina lahdimme aikaisin takaisin kohti Mombasaa. Matka eteni nopeasti, mutta oli todella pomppuista. Meidan vieruskaveri oksensi matkan ajan. Mombasaan paastyamme vaihdoimme bussia paastaksemme kotiin Nakuruun. Mombasan bussiasema illalla ei ole kovin miellyttava paikka, ainakaan valkoihoiselle. Saa taatusti mielenkiintoisia ehdotuksia.




Matka kesti tosi kauan, ja olimme tosi vasyneita kun vihdoin paastiin kotiin. Ihana paasta suihkuun ja omaan sankyyn. Home sweet home. Ja takaisin arkeen. Kunhan vain aanestyspaiva ja sen jalkeiset paivat sujuisivat rauhallisesti.

24.7.2010

Kouluvierailu






Unohtumatonta tassa viikossa on ollut kun veimme lauman poikia uimaan (ensi kerralla tyttoja). Veimme yksityiselle uima-altaalle lapset. Jasmina on erinomainen uinninopettaja ja han halusi opettaa lapsia uimaan. Kuitenkin lasten riemu veteen paastessa oli niin rajatonta, etta annoimme heidan rauhassa polskia. Lapset taalla paasevat hyvin harvoin uimaan, koska se on paikallisella tasolla kallista (1 e) ja taalla ei ole jarvia. Vesi oli kuitenkin kylmaa, joten lapset eivat kovin kauan pystyneet uimaan halustaan huolimatta.







Perjantaina 23.7 olin sopinut etta tapaan lastenkodin sosiaalityontekijan kello 7 matatuasemalla. Onneksi minun tuttuni vei minut asemalle ja odotti minun kanssani siella. Eniten kaupungissa inhoan matatu-asemia, koska siella pyorii hamarimmat tyypit. Lisaksi siella on paljon ihmisia, ja vaikeampaa huomata jos joku haluaa ryostaa sinut. Kuitenkin paasimme ajoissa matkaan kohti Nyeria. En tiennyt paikasta ja asiasta mitaan ennen torstaita, jolloin kuulin etta pitaa lahtea kouluvierailulle Nyeriin.







Matka kesti 7 tuntia, mutta johtui siita etta olimme ottaneet vaaran matatun, joka sitten odotti Nyerin asemalla monta tuntia. Meilla oli tuomisena suomalaisen koulun rahoittamia valineita, kuten hyppynaruja, palloja, pumppi ja muuta tarpeellista. Koulu, jossa oli jo 170 oppilasta, oli avattu vasta 6 kk sitten. Useat koulut taalla ovat sisaoppilaitoksia, ja muutenkin koulujarjestelma on peraisin englannilta.







Vierailu koululla oli mielenkiintoinen ja sain jalleen kerran pitaa puheen huonolla englannillani. Koulu sijaitsi pienessa kylassa, jossa aiheutin jarkytysta ja uteliaisuutta paikallisissa. Kun huristelin moottoripyoran kyydissa, ihmiset pysahtyivat tuijottamaan ja osoittelivat sormellaan. Yksi tytto alkoi itkemaan kun naki minut (hei kiitti!).







Koko paivan olin huolissani ehdinko ennen pimeaa takaisin nakuruun, silla pimean tultua ei kulje enaa matatut. Ja yopyminen vieraassa kaupungissa paikallisen sosiaalityontekijan kanssa ei ollut sellaista mita odottaisi innolla. Lisaksi en ollut syonyt mitaan koko paivana, en ollut osannut varautua niin etta olisin ottanut evaita. Ekaa kertaa paasin vessaan vasta kello 16 maissa, ja sekin oli reika lattiassa –vessa. Olen tosin jo alkanut tykastya sen tyyppisiin vessoihin. Kello 17 maissa ostin evasta, maitoa ja sipsia. Onneksi ehdittiin oikeaan matatuun, kiitos todella ystavallisen pikipiki-kuskin joka ajoi meita 10 km kylateita pitkin keskukseen. Matkalla en pelannyt enaa ehdinko Nakuruun vaan sita etta paasenko ikina Nakuruun enaa. Satoi kaatamalla, oli pilkkopimeaa ja tiet hyvin mutkaisia kallioteita, jonka varrella oli kaatuneita autoja. Kuitenkin hyvin selvittiin. Oli kylla kokemus.



Ostoksia ja ruokia







Tassa minun uteliaille ystaville kuvia, mita oon ostanut ja syonyt taalla.







Oma koti



Paasin muuttamaan tanaan vuokra-asuntoon Jasminan ja Jennin kanssa. Olen niin happyhappyjoyjoy. Miten vapaata kun on oma keittio, jaakaappi, mikro, televisio, olohuone, 2 vessaa ja suihkua seka parveke. Lisaksi mailman parhaimmat kamppikset. Lisaksi joku tulee pesemaan minun pyykit ja tiskaamaan astiat (10 e\kk). Aivan liian ihanaa.

Kisumu ja Kakamega

Keskiviikkona 14.7 halusimme lahtea aikaisin matkaan, jotta meilla olisi enemman aikaa viettaa Kisumussa. Olimme jo kello kuusi shuttle-asemalla. Shuttlet on matatuja, jotka menevat suoraan kohteensa pysahtymatta matkalla poimimaan asiakkaita. Kuitenkaan matatut ei lahde liikkellee ennen kuin ne ovat vahintaan taynna. Joten odottelimme sitten aamulla kolme tuntia asemalla, ennen kuin paastiin matkaan. Olipa hyva etta olimme ajoissa matkalla. :)



Matka kuoppaisia teita pitkin meni rattoisasti siihen asti kunnes poliisit jalleen kerran pysayttivat meidat. Mutta talla kertaa he myos pidattivat Jennin, jolla ei ollut turvavyota (yleensa kukaan ei pida turvavyota ja niita ei aina ole edes). Kenian poliisista kaikki tietavat sen verran, etta kannattaa pysya mahdollisimman kaukana. Onneksi Jenni onnistui puhumaan itsensa ulos tukalasta tilanteesta (ja jopa ilman sakkoja). Huh huh.



Kisumussa kaytiin ensimmaisena ihailemassa Lake Vicorian rantaa. Vedessa oli monia autoja saamassa pesuansa. Lisaksi vedessa ilakoi pienia poikia, ja naky oli koskettava. Tosin heidan iloansa oli auttamassa liimapullo nenan alla. Katulapsia nakyi muutenkin Kisumussa enemman.



Kisumussa kaytiin myos shoppailemassa oikeassa marketissa. Ei sellaisessa 5 nelion kokoisessa supermarketissa, jota Nakuru on pullollaan vaan ihan oikeassa marketissa. Sielta loytyi kaikkea mita voi kuvitella tarvitsevansa. Kavimme myos elokuvissa katsomassa Back Up Planin, romanttisen komedian. Liput maksoi sisaan 2 e per nena ja elokuva pyoritettiin meille. Illalla kaytiin tyttojen kanssa pirtelolla Laughing Buddhassa (Naurava Buddha) ja hopoteltiin tyttojen juttuja. Taaskin nauroin niin etta itkin samaan aikaan.



Torstaina lahdimme matkustamaan pohjoiseen kohti Kakamegaa. Kakamega on jo pienempi kaupunki, missa todellakin saimme viela tavallista enemman huomiota. Veimme tavaramme hotelliin ja lahdimme Kakamegan sademetsaan tutustumaan. Paastyamme sademetsan portille, arvelutti kylla lahtea ilman opasta kavelemaan keskelle metsaa. Varsinkin kun apinat hyppelivat ymparilla puissa. Halusin ehdottomasti nahda sademetsan, mutta pelkasin kaarmeita ja otokoita. Ja minulla oli mailman typerimmat vaatteet paella, ei yhtaan soveliaan sademetsaan. Naytin enemminkin silta etta olisin lomaltani sattumalta vain eksynyt sinne.



No onneksi kuitenkin saimme vuokrattua itsellemme oppaan ja kavelimme sademetsassa 3-4 tunnin ajan. Ensiksi kavimme tutustumassa vesiputoukseen ja sen jalkeen kavelimme kuivempaan osaa metsaan. Puut olivat todella vanhoja ja hienon nakoisia seka ymparilla olevat perhoset todella kauniita. Kakamegassa kaikki tytot (siis me nelja) yovyimme samassa huoneessa siskon pedissa. Matka oli ollut hauska ja vasyttava, joka karjistyi levottomaksi hihittelyksi illalla.



Perjantaina lahdimme aamusta takaisin Kisumuun pain. Koska olimme vasyneita, mutta meilla oli aikaa, menimme katsomaan Kisumussa Iron man 2. Oli hyva leffa. Perjantaina illasta olimme takaisin Nakurussa.






Lauantaiksi olimme suunnitelleet suuret yllatysjuhlat Marille, joka palaa takaisin Suomeen. Kuitenkin minun tehtavaksi lankesi Marin harhauttaminen niin, ettei han ehtisi kotiin koko paivana ennen iltaa. Paiva meni shoppailessa kankaita, teettaessa vaatteita (jouduin sitten itsellenikin tilaamaan afrikkalaisia vaatteita, toiv. tulee jotain kayttoa niille) ja vieraillessa ystavien luona. Olin ihan naatti sen paivan jalkeen, koska en ollut ehtinyt kunnolla syomaan. Mutta kylla kannatti, koska juhlat olivat onnistuneet. Paikalle tuli paljon Marin paikallisia ystavia ja ilta oli onnistunut. Tasta voi kiittaa vain Jennia, joka suunnitteli ja jarjesti kaiken. Jassu ja mina vain teimme mita sanottiin. :)




13.7.2010

Masai Mara



Masai Mara on Kenian suurimpia nahtavyyksia. Heina-elokuussa elaimet joukoittain kulkevat alueen lapi vaeltaakseen Tansanian puolelle. Alueella on mahdollisuus nahda melkein kaikki mahdolliset elaimet isoissa laumoissa kauniissa maisemissa. Siita lahtien kun olen Keniaan tullut, olemme suunnitelleet porukalla menevamme Masai Maralle kolmen paivan reissulle.







Matkaan lahdimme perjantai aamusta, ja saavuimme alueelle iltapaivalla. Majoittuimme kahden hengen telttoihin ja suuntasimme heti pienelle ajelulle. Meidan oman porukamme lisaksi autossa oli kanadalainen ja kaksi amerikkalaista miesta seka kenialainen nainen. Illalla soimme yhdessa ulkona, kuuntelimme kun kanadalainen soitti kitaraansa ja pelasimme korttia.Lauantai aamusta aikaisin lahdimme ajelemaan. Nain muun muassa leijonia, virtahepoja, elefantteja, zeeproja, gnuita, gaselleja, pahkasikoja, strutseja. Todella paljon, myos luonto siella on erilaista ja hyvin kaunista.





Paivan ajelun jalkeen kavimme tutustumassa alueella sijaitsevassa Masai-kylassa. Kylan miehet ja naiset esittivat omat tanssinsa, kertoivat talon rakentamisesta (naiset tekevat ne lehman ulosteesta), nayttivat talonsa ja tilansa seka kertoivat elamastansa. Esimerkiksi, mita korkeammalle poika hyppaa sita vahemman hanen taytyy maksaa morsiamestaan. Mielenkiintoista myos, etta poikien aikuistumisriittiin kuuluu leijonan metsastys.








Sunnuntai aamusta kavimme viela pienen kierroksen alueella, jonka jalkeen lahdimme takaisin pomppuisia teita kohti Nakurua. Matkan aikana rengas puhkesi kaksi kertaa. Onneksi ohikulkijat tulivat auttamaan ja ihmettelemaan.












Lisaa tietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Masai_mara